Puruvedellä satoja vuosia jatkunut nuottakalastus perustuu järven poikkeuksellisen kirkkaaseen veteen. Muikut hakeutuvat suuriin kiinteisiin parviin, jotka seuraavat nuotan harvojakin verkkoja uimatta niiden läpi. Vuosisatojen aikana kokemuksen kautta syntyneet sadat perinteiset apajapaikat ovat edelleen käytössä ja nuottapyynnin periaate ja pyydysten rakenne on säilynyt pitkälti samanlaisena. Esimerkiksi vuonna 2008 Puruvedestä nostettiin 400 tonnia muikkua. Ja joinakin vuosina Suomen talvimuikkusaaliista on Puruvedeltä saatu yli puolet. Nuottapyynti ei tutkimusten mukaan vaaranna kalakantoja, vaan nuottakalastuksen on katsottu pitävän muikkukannat tuottavina. Toistaiseksi Puruvedellä ei ole troolikalastus sallittua.

Tutkijoiden mukaan Puruvedellä oli 1500-luvulla enemmän nuottia kuin missään muualla Suomessa.
Vuoden 1543 verotietojen mukaan Ruotsin kruunu kantoi veroa 15 suurnuotasta ja 404 piennuotasta.

Puruvesi ei ollut pelkästään paikallisen väestön nautinnan kohde. 1500-luvulla Puruvedellä käytiin Karjalasta aina Kirvun ja Antrean seuduilta saakka kalassa. Näin Puruvedestä muodostui kahden kulttuurin konkreettinen kohtauspaikka ja lopulta kalastuskulttuurin keskus.

“Merkitys Puruveden rantakylien vauraudelle korostui, kun talvinuottaus muodostui ammattimaiseksi elinkeinoksi 1910-luvulta lähtien”

Puruveden kaloista ennen kaikkea kahdella on ollut merkittävä kaupallinen arvo. Varhaisimmin erityisesti kauppakalana arvostettu oli Puruveden lohi. Lohen jälkeen ja paljon sitä tärkeämmäksi kaupalliseksi kalaksi muodostui 1880-luvulla muikku, jonka merkitys Puruveden rantakylien vauraudelle korostui, kun talvinuottaus muodostui ammattimaiseksi elinkeinoksi 1910-luvulta lähtien. 1920-luvun puolivälissä Puruvedellä kalasti 43 nuottakuntaa. Kalastus pysyi vakaana, kunnes 1930-luvun puolivälissä ankara muikkukato koetteli koko järveä, samalla tavalla kuin 50 vuotta myöhemmin.

Sotavuosien aikana muikkukanta elpyi ja talvinuottaus pyörähti nopeasti käyntiin nuottakuntien määrän saavuttaessa ennätyslukemat. 1950-luvun taitteessa järvellä toimi peräti 61 nuottakuntaa. Tämä määrä säilyi 1960-luvun loppuvuosille saakka. Talven 1972-73 jälkeen nuottia oli vedossa Puruvedellä enää 34 ja vuonna 1982 vain 25. Lopullisen romahduksen kalastukselle aiheutti 1980-luvun puolivälissä alkanut muikkukato.

Muikkukanta alkoi elpyä 1900-luvun puolivälissä, jolloin nuotanveto sallittiin taas valtion yleisvesillä. Lopulliseen vahvuuteensa kanta elpyi 2000-luvulla ja 2010-luvulla kannan suuri tiheys alkoi rajoittamaan muikkujen kasvua ja menekkiä. Nykyään Puruvedellä kalastaa säännöllisesti 10-15 nuottakuntaa.

Lähde: www.puruvedenmuikku.fi ; Vanhan Kerimäen historia Osa I:2 Puruvesi – Saimaan kalastuskulttuurin keskus, Jukka Pennanen 1993

Ihmiselle välttämättömän D-vitamiinin tärkein lähde on auringon säteily. 50 -75 % ihmisen ravinnosta saamasta D-vitamiinista tulee kalasta. Veden kirkkauden ansiosta auringon valo pääsee tunkeutumaan syvälle Puruveden vesimassaan ja sitoutumaan eliöstöön ja lopulta muikkuun. Puruveden muikusta on mitattu korkeat D-vitamiinipitoisuudet, 19 mikrogrammaa D-vitamiinia 100 grammassa kalaa. Suositusten mukaan päivittäisen D-vitamiiniannoksen saisi noin 50 grammasta eli 4-5 keskikokoisesta Puruveden muikusta.

D-vitamiini on luuston mineralisaatioon vaikuttava elintärkeä rasvaliukoinen vitamiini. Lapsille sen vakava puutos aiheuttaa riisitaudin ja aikuisille luunpehmenemistaudin eli osteomalasian. Lievän puutoksen arvellaan olevan yhteydessä osteoporosiksen eli luukadon kehittymiseen. D-vitamiinin tärkein lähde on auringon säteily. D-vitamiinia nimittäin muodostuu ihossa auringonvalon vaikutuksesta. Pohjolan asukkaille sen sijaan talvisin kylmyyden ja auringonvalon niukkuuden vuoksi tärkein lähde on ravinto. Pohjoismaisten ravitsemussuositusten mukaan alle 3-vuotiaiden ja yli 60-vuotiaiden tulisi saada ravinnosta päivittäin D-vitamiinia 10 µg. Muille suositus on 5 µg. Suomalaisten D-vitamiinitilanne on huono. Uusimpien tutkimusten mukaan useat ihmisryhmät kärsivät lievästä D-vitamiinin puutoksesta.

D-vitamiinia esiintyy vain harvoissa elintarvikkeissa. Tällaisia elintarvikkeita ovat kala, vitaminoidut tuotteet, liha, kananmuna, maito ja metsäsienet. Kala on näistä ryhmistä ehdottomasti tärkein.

Useiden kotimaisten pyyntipaikkojen muikku on erinomainen D-vitamiini - tosin Saimaan Puruvesi on muikun osalta omassa luokassaan. Sen sijaan ulkomaisten  pakastekalojen D-vitamiinipitoisuudet olivat selvästi alemmat kuin kotimaisten järvi- ja merikalojen.

D-vitamiini ei tuhoudu ruuanvalmistuksessa; uunissa paistamisen jälkeen jäljellä oli vielä yli 90 %.

Lähde: www.puruvedenmuikku.fi

Tuodakseen kuluttajien tietoon Puruveden muikkuun liittyvät ominaisuudet ja vesistön erikoispiirteet, haki Puruveden kalasatama osuuskunta viime vuosikymmenen alussa EU:n komissiolta suojattua maantieteellistä merkintää (SMM).

SMM-logolla varustetuilla tuotteilla on oltava erityinen ominaispiirre tai maine, joka yhdistää ne maantieteelliseen alueeseen, ja ainakin yksi tuotantoprosessi on suoritettava kyseisellä alueella. Puruveden muikun osalta erityiset ominaispiirteet ovat syntyneet järven erikoisolosuhteista, kirkasvetisyydestä ja karuudesta, jotka ovat peräisin järveä ympäröivistä sadevettä suodattavista hiekkakankaista.

Puruveden kalastuksen osalta maine on syntynyt vuosisatojen aikana ja se” yksi tuotantoprosessi” on luonnollisesti kalastus.

Komissio myönsi Suomen itsenäisyyspäivänä 2013 Puruveden muikulle SMM-nimisuojan.

Suomalaisia nimisuojattuja tuotteita on yhteensä 12. EU:n nimisuojajärjestelmästä ja kotimaisista nimisuoja-tuotteista voit lukea lisää Aitojamakuja-sivustolla.

Lähde: www.puruvedenmuikku.fi, Aitojamakuja.fi